RAHALLA SELEVITTIIN!

Loppulaskun aika. Tilit on saatu selviteltyä ja viimeisetkin kulut jaettua. 

LENNOT (sis. vakuutuksen): 1335,24€ (445,08€/hlö)

VUOKRA-AUTO: 461,84€ (153,95€/hlö)

KV-AJOKORTTI: 30,00€ (10,00€/hlö)

HOTELLIT: 1197,73€ (399,24€/hlö), eli 28,52€/hlö/yö

POLTTOAINEET: 219,18€ (73,06€/hlö)

PARKKIMAKSUT: 14,21€ (4,74€/hlö)

VEROT/ PALVELUMAKSUT: 3,23€ (1,08€/hlö)

YHT: 3261,43€ (1087,14€/hlö)

Lisäksi käyttö- ja ruokarahat, joita minulla oli n.450€ edestä ja molemmilla papoilla 600-700€.

Koko reissu syötiin ja juotiin hyvin. Näläkää ei nähty. Ravintolalaskut oli meiltä kolmelta yleensä 50-70$. Tim Hortonsilla sämpyläkahvit oli 10-17$. Kaupasta hain juotavat. Ginger Ale six-pack puolen litran pulloissa maksoi 3,99$ ja vesikin oli monesti paljon kalliimpaa. 

Aino ja Bruce osti minun tilauksesta 35 litran kylmälaukun, joka saatiin kytkettyä autoon tai verkkovirtaan. Kylmälaukku oli koko ajan täynnä leipää, voita, kinkkua, juustoa, jugurttia, mehua, tomaatteja ym. Iltapalakin saatiin monena iltana syödä omasta laukusta. Varsinkin ensimmäisen viikon aikana, kun meillä oli vielä ruisleipää.

Loput rahat hupuloitiin tuliaisiin ja omiin ostoksiin. Menihän tuota, mutta ei kyllä yritettykään säästellä. 15 dollaria löytyi minun taskusta, kun tulin kotiin. Rekekin oli löytänyt vielä jostain muutaman kympin.

Reissu siis onnistui yli odotusten. Ei henkilö- eikä omaisuusvahinkoja. Papatkin jaksoi heilua, vaikka varmasti olivat väsyneitä reissun jälkeen, kun minäkin olin ihan tööt. Auton mittariin kertyi 3009km, eli aika hyvin osui ennakkoveikkaus kohdalleen. Nyt kun ollaan oltu "kotona" kohta kaksi viikkoa, niin minulla on jo taas 1500km tullut lisää mittariin. Kävin siis postilaatikon Pukkilassa tyhjentämässä ja pari päivää työpaikalla tuskailemassa. Joku epäilikin, että -"Taidat tykätä tuosta autolla ajosta?!" Mikäpä se on kesäisessä Suomessa ajellessa, kun mihinkään ei ole pitkä matka.

Äsken tuli jäsen ärrältä tekstari. Kyseli, olenko käynyt hautaa katsomassa. Päätettiin nimittäin jo Kanadassa, että käydään aina blogissa katsomassa hautaa, niin ei tuu pettymyksiä. - Oon käynyt ja hyvältä näyttää! Tiedusteli, että eikö jo ens vuonna lähetä kukat vaihtamaan. Mullehan passaa! Ei muuta ku loma-anomuksia täyttämään...

Ja sitten tämä blogi. Lukijoita oli taas paljon. Ketähän lienee...? 4400 latauskertaa menee just rikki. Kommentteja tuli ihan mukavasti. Kyllä me niitä ootettiinkin aina joka aamu. Samalla tavalla, kuin tekin blogia. Moni on soittanut minulle vielä tälläkin viikolla ja kertonut seuranneensa reissua. Uutta reissua odottavat. "Katjan toiviomatkat" jää nyt kuitenkin ansaitulle kesälomalle. - Aurinkoista kesää!

PALUUMATKALLA

Kotiin päin tulossa. Eilen illalla tehtiin jonkinlainen mehtä-/maaseutuajelu. Saguenayn keskusta ja jokivarsikin ajettiin, mutta kelistä johtuen ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Näytti siltä, että pohjoispuolen ja eteläisten vuoristojen välissä maasto on ihan lätty. Ei se sitä silti ollut. Satuttiin La Baien ympäristössä tosi kumpuilevaankin maastoon. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. ;)

 Aamulla lähdettiin paluumatkalle kahdeksalta. Minä vielä ohjelmoin koneen ajamaan lännenpää reittiä, että ei jouduta samalle tiellle kuin tullessa. Kenogamissakin näppäsin muutaman kuvan.
Koko pitkä matka Kenogamista Nicoletiin, 400km oli maisemien suhteen kaunis, mutta muuten mitäänsanomaton. Muutamassa kohdassa räppäsi vettä, mutta pääsääntöisesti aurinko paistoi. Lämpötilat pyöri 20-30C välillä.

Trois-Rivieresissä saatiin vaihteeks ajaa isosta sillasta. Tämä oli nyt sellainen, mistä Kaija ei ois tykännyt, kun tässä oli ne "rakennustelineet" vielä paikallaan.

Hotellille saavuttiin ennen kahta. Kuittasin huoneet ja ajettiin paikalliseen pubiin syömään. Ai että oli hyvä ruoka ja palvelu. Palailtiin hotellille mahat pömpöllään ja majoituttiin. Hotelli on hieno vanha munkkiluostari ja täysin remontoitu 2012.

Kiipesin yläkerran kattoterassille ja paistattelin päivää 30 asteen lämpötilassa. Tarjoilija kertoili kartanon historiasta ja ympäristöstä. Kävin irroittamassa papatkin huoneesta sääkanavan lumoista ja komensin terassille. Kelpaspa meidän siellä oleskella...

Nyt kello on yli kymmenen. Oon nukkunut jo kerran istualleni tähän tuoliin. Nyt minäkin luovutan ja painun puhtaisiin valkeisiin lakanoihin... Huomenna Ottawaan, se on moro!

ORLEANSIN SAARELLA (@ Ile d'Orleans)

Herkko oli aamulla onnistunut kahvinkeitossa ja minua odotti valmiit kahvit kun heräsin. Tässä hotellissa meillä ei ole maksettua aamupalaa, joten ollaan kylmälaukun varassa. Eipä silti, vielä on ruisleipää. Minun aamu oli muuten aika takkuinen. Netti ei toiminut. Ei sitten yhtään! Käytävällä toimi ja pihalla, mutta ei meidän huoneessa. Lähdin tuskissani hakemaan meille uudet kahvit respasta ja palatessa kaadoin yhden mukin käytävälle. Ei hampaita naurattanu...

Yhdeltätoista lähdettiin syömään. Ajeltiin ristiin rastiin ja lopulta päädyttiin baariin lähelle hotellia. Nämä kun täällä on vähän hitaita, niin silloinhan oli vasta aamiaisaika. Tilasin meille Clubit ja saatiin mahamme täyteen.

Sanoin ruokaa odotellessa, että mitenkähän siellä on mummua kotona valvottanu, ku se on lukenu meidän autoiluista, eikä oo saanu meitä skypelläkään kiinni. - Samassa soi puhelin. Kerroin pikaisesti kaiken olevan kunnossa ja lupasin skypettää, kun yhteydet taas pelaa.

Ajettiin hotellille pitämään sadetta. Täällä siis todellakin satoi. Eihän saarelle sateella kannattanut lähteä. Nämä meidän papat muutti sujuvasti mielensä ja päätti lähteä mukaan, kun lähden. Nettiyhteys olikin palannut ja sain skypetettyä kotiin. Olihan sitä mummua jännänny, että miten menee, ku blogi oli kuulemma jääny niin jännään kohtaan!
Kahdelta startattiin reissuun, vaikka taivas oli vielä pilvessä. Välillä pilvien välistä killotti oikeinkin nätisti ja oli kuitenkin lämmin. Päästiin taas ajamaan yksi riippusilta...

Ajoin saaren Quebecin puoleiseen kärkeen ja pysähdyttiin ihmettelemään maisemia. Olisipa vain ollut aurinkoisempi keli.

Jatkettiin matkaa saaren etelärantaa, kun takapenkiltä kuului: -"Tämä on ollu hyvä päivä!".
Olikin se reitti mukava ajaa. Vähän väliä pieniä kyliä, viinitarhoja, mansikanviljelijöitä, pottufarmareita ja niitä rattoreita! Saari on 34km pitkä ja 8km leveä. Jotenkin minulla oli koko ajan tunne, että ollaan Ranskassa. Eipä silti, se tunne oli jo Montrealissa.

Ja varmasti joka kylässä oli kirkko tai kaks! Mitäpä teijän silimä sannoo? Onko tuon kirkon torni vähän vinksallaan?

Palatessa huomattiin, että niin kuin Mervi sanoi, niin sehän on bingoilta! Ehottelin pysähdystä, mutta isä meinas, että mihin se ne ostoskortit lykkää, ku huomenna lähetään?!

Käytiin vielä illalla nassuttelemassa pihvit, että jaksetaan nukkua. Oli ihan syötävät, eikä ulkonäkökään ollut yhtään hullumpi.

Aamulla me sitten lähdetään Kenogamiin! Eli sinne Saguenayhin. Tuskin uskallan edes aatella mitä tarkoittaa "aamulla". Voi olla, että hätäsemmät istuu jo kahden jälkeen sängyn laidalla villasukissaan ja lippalakki päässä. Nyt ajetaan suoraan. Ei katella yhtään Veivarinperää.
Pitänee laittaa jo kone kiinni ja mennä itekki nukkumaan. Kohta ne meinaan herää, ku onhan kello jo yhdeksän ja nämä on nukkuneet jo tovin...

KULETAAN SITÄ MUUTAKI KU TUVAN JA TUNKION VÄLIÄ! ;)

Yllättikö? - Ei minuakaan! Tästä taudista on tullut krooninen, niin pakko on mennä. Kun työkaveri kuuli tämänkertaisista matkasuunnitelmista, niin oli hetken hiljaa ja totesi: -"Sulle kyllä pitäis myöntää joku sotilasansiomitali, ku sää jaksat noitten veteraanien kans touhuta!" Ei nämä nyt ihan veteraaneja ole, mutta kovia ukkoja kuitenkin. Pitänee silti myöntää, että jos tämä minun matkaseura reissu reissulta tätä tahtia vanhenee, niin seuraavat on varmaan jo palsamoitu!

Mutta, mistä se ajatus sitten lähti...

Rekehän on jo minun monivuotinen bloginlukija. Edelliset Kanadan reissut seurasi tiiviisti kotoa ja pikkuhiljaa mieli alkoi tehdä itselläkin reissuun. Reijon äidin veli Saku on asunut Quebecissä, Saguenayn Kenogamissa. Kuollut toki jo 40-luvulla ja haudattu sinne. Tällä enolla ei tiettävästi ollut omia lapsia. Reijo alkoi puhumaan, että ois se mukava käydä siellä missä se on asunut. Pitäis mennä ja viedä kukat haudalle. Minä sanoin, että eikai siinä ku hommaa lennot. Sinnehän pääsee!

Itselläni oli tiukasti haaveena lähteä nyt Alaskaan. Ajaa Kalliovuorten yli ja Alaska Hwy ylös. Rengasmatka Alaskassa, sieltä koukaten Klondiken kautta ja Brittiläisen Kolumbian länsivuoristoa alas takaisin Vancouveriin. Suunnitelmat oli aika pitkällä, kun sitten joulukuussa matkakaverille tuli mutkia matkaan ja tästä jouduttiin luopumaan. Tai ei luopumaan, mutta paremminkin siirtämään.

Sanoin isälle tammikuun alussa, että lähe sinä Rekelle kaveriks, niin minä lähen käyttään teitä siellä Kenogamissa. Mummu kuunteli vieressä ja sanoi, -"Lähtiskö pappa vielä Kanadaan..?" (Isähän on käynyt kerran aiemmin Kanadassa). Isä totesi siihen tyynen rauhallisesti, -"Pittäähän sitä nyt Kanatassa käyvä". Otti puhelimen kouraan ja soitti puhelun Hyvinkäälle. Näin oli taas heitetty verkot veteen...

Minä tein pikaisen matkasuunnitelman ja laskin vähän kustannuksia. Googlailin kohteita ja löysin jopa netistä sen Sakun haudan. Pari kannustavaa puhelua, mukavasti maalailtuja mielikuvia matkan sujuvuudesta ja papat oli valmista kauraa. Lennot ostettiin tammikuun 25. päivä.

Siitä alkoi papoilla passien hankkiminen ja minä aloin tutustumaan tarkemmin matkakohteisiin. En ole ollut koskaan liiemmälti kiinnostunut Quebecistä sen ranskankielisyyden vuoksi. Nytpä on sitten hyvä syy kiinnostua. Jonkinlainen haastehan tietenkin on, että me puhutaan isän kans ihan yhtä paljon ranskaa. Mutta haitannekko tuo, ku enhän minä paljon osaa englantiakaan! Onhan tuota pärjätty ja pärjätään nytkin! Ja jos oikein tiukka tilanne tulee, niin toimitaan kuin serkku Arto. Artolta kysyttiin muistaakseni Hevosurheilun haastattelussa, että miten se on pärjännyt Solvallassa niiden ruotsalaisten kans. Arto totesi, ettei hänellä ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Hän puhuu suomea ja se on niiden ongelma jos eivät ymmärrä.

Ja tässä ne nyt sitten on! Jäsen E (81) ja jäsen R (72). Eikös ne vaan näytä melko levollisilta. Lähtöön on aikaa 15 päivää ja 15 tuntia. Pidettiin päivällä palaveria ja nämä vois lähteä vaikka huomenna reissuun. Passit on, sekä dollarit ja pillerit. Näitä ei näköjään tarvi taluttaa, - nämä ossaa! Eikai oo muusta kiinni, ku matkanjohtaja vain selviää samalle lennolle.

Blogin tein taas samalla kaavalla kuin aiemmatkin. Vakilukijoiden on helppo liikkua sivulla, kun asiat löytyvät samoista tutuista paikoista. Oikeasta sivusta löytyy taas lippuja klikkaamalla matkareitti kartalla. Alempaa pääset tutustumaan aikatauluun ja voit käydä linkkejä klikkailemalla kurkistelemassa hotelleihin. Ihan alhaalla on maailmankello, jossa näkyy kelloajat eri kaupungeissa. Kännykällä tai tabloidilla katsellessa sivupalkki ei tule näkyviin, ellet avaa internetnäkymää. Eikä tartte vieläkään oottaa, että kirjottaisin kirjakieltä. Eihän sitä ite ilikiäis etes lukia.

Ja sitten se tärkein...

En tykkää huonoa, jos rekisteröidyt lukijaksi. Ja kommentteja, niitä me lueskeltais taas mielellään. Tiedän, että se ärsyttää, kun kommentoidessa joutuu taas todistelemaan, ettei ole robotti, mutta sille minä en voi mitään. Joillakin on aiheuttanut aiemmin ylitsepääsemätöntä tuskaa kommenttien läpi saanti, mutta jatkakaa yrittämistä. Monesti esimerkiksi eri selainta käyttämällä ongelma on poistunut.

Nyt Koposperä hiljenee, mutta vain hetkeksi. Ihan kohta on lauantai ja 21. päivä. Ennen sitäkin pyrin kertomaan vielä lähdön tunnelmia. Tervetuloa reissuun mukaan uudet ja vanhat kyytiläiset. Sanonpahan vaan, että nyt tulee hyvää settii! Kannattaa pysyä kärryillä!

Ps. Hankin muuten tähän reissuun uuden navigaattorin, - ja ei. Sekään ei puhu ranskaa.