Vähän ennen St. Laurent-joen alittavaa tunnelia heräsin siihen, että molemmat papat huutaa kuin hinaajat! Näin Nissanin keulan edessä Minin katon ja polkasin liinat kiinni! Oli muuten hyvät jarrut ja poijilla tais tulla housupyykkiä. Ei osuttu, eikä meihin osuttu, mutta ei ollut varmaankaan monesta sentistä kiinni. Nooh, joka reissulla pitää näköjään olla joku tilanne. Viimeks mummuja herättelin ajamalla Hancockin sillalle vievää tietä vastavirtaan.
Drummondvilleen saakka ajoin highwayta ja sen jälkeen etsin reitin sivumpaa. Ajettiin 116 tietä itään. Tie kulki villestä villeen. Victoriaville, Princeville, Plessisville... Tulin siihen tulokseen, että niillä seuduilla asui mahottomasti eläkeläisiä. Jokaisen talon pihalla oli pitkät pinot polttopuita. Nähtiin älyttömän suuria peltovainioita ja välillä taas kumpuilevaa maastoa. Oli myös pätkiä, että ei tiennyt ollaanko Quebecissä vai Veivarinperällä. Bongattiin Rekelle myös muutama rattori.
Ajettaessa kylästä toiseen, joka kylästä löytyi lähes samanlainen terävätorninen kirkko. Ja ne sähköjohdot! Ne oli niin ihanasti rempallaan. Yhdessä risteyksessä tuli piiiiitkä rekka suoraan päin. Löysin Nissanista kuitenkin pakin ja pääsin väistämään. Kuski sompaili siihen malliin, kun se olisi ollut ihan normijuttu. - Kai se sitä sille olikin.
Lähestyttäessä Quebeciä kurvattiin kauppaan. Haettiin kylmälaukkuun vähän kinkkua ja juustoa. Papat huomas lihatiskissä grillattua kananrintaa. Hieroivat kai ensin itse kauppaa ja sitten hakivat minut hätiin. Minä yritin vähän toppuutella, että ei kai me tuommosta. Syötäis oikein kunnolla ja... - Ei auttanu! Meni naamat niin pahasti, että piti ostaa rintapalat. Niin ne sitten onnessaan nassuttivat niitä auton takapenkillä.
Muutin taas vähän navigaattorin määrityksiä ja ajoin Levisiin. Olin jo kotona katsonut, että vastarannalta, Levisin lauttarannasta saisi varmaankin parhaat valokuvat Quebecin vanhasta kaupungista. Noh, korkeammalta keskustasta olisi saanut komeammat, mutta onpahan nyt muutama kuva napattu.
Kuvaamisen jälkeen taas matka jatkui. Lähdettiin kiertämään sillan kautta Quebecin puolelle hotellille. Satuttiin vaihteeks iltapäiväruuhkaan. Ei sekään paha ollut, mutta tarkkana sai ramppeja ja kaistoja seuratessa olla.
Hotelli meillä on kaupungin itäpuolella. Tosi tilava ja ennen kaikkea valoisa huone. Pojatkin sai taas näkymän risteykseen, niin pääsevät laskemaan liikennettä. Minä aion huomenna käydä ajamassa Ile d'Orleansin ympäri. Se on se saari joessa kaupungin edustalla. Papat ei aikonu lähteä, niin öllöttäköön täällä. (Ehkä niillä ei ole enää puhtaita housuja?!) Aamuksi ja iltapäiväksi on luvannut ukkosta. Illalla pitäisi olla aurinkoista. Lämpöä kuitenkin lupailee taas +25 astetta.
Ja niille mummuille tiedoks, että ei nuille kovin pahoja traumoja näytä jääneen. Kuorsata jyristävät niin, että seinät tärisee. Onhan se kellokin jo toki kohta ilta kymmenen...
