ONHAN MEILLÄ TAAS KOLOMELLA VEELLÄ KIVVVAA!

Tämä on ollut hyvä päivä! (Jäsen R72 käski aloittaa taas näin). Tänään oli minun vapaapäivä ja minä heräsin 05:15! Kerkesin pyöriä ja huokailla. Ihmettelin, että mistä ihimeestä nuilla papoilla riittää tuota unta?! Isä heräs 06:15 ja Reke vartin myöhemmin. Ei kuulunut vetoketjun hurrausta, ei.

Pojat kävi taas itekseen aamiaisella ja minä vasta joskus vähän ennen yhdeksää. Toin papoille huoneeseen kylmälaukullisen evästä, asensin sääkanavan päälle ja jätin puhelinnumeroni ja yhteystiedot lapulle. Kympiltä olin valmis starttaamaan shoppailemaan. Olin katsonut edellisenä yönä lähimmät mukavat ostarit ja tarkistinpa jopa matkamuistomyymälätkin (ai, miten niin paineita tuliaisten suhteen?!?). Matkamuistoja ei ollut myynnissä kuin keskustassa ja suunnittelin jopa taksikyytiä ytimeen...

Hurautin ostarille ja löysinkin heti jotain pientä itselleni. Ehdin vilkaista vain muutamaan liikkeeseen, kun vahingossa eksyin jonkin rättiliikkeen takaosaan jossa oli CANADA-paitoja! En voinut uskoa silmiäni. Teki mieli tuulettaa, kun Sakun haudan löydettyäni! Kyllä taas matkanjohtajalla helpotuksen lykkäs! Velloin paitoja aikani ja kävelin ulos. Myöhemmin huomasin myös paikallisessa "dollaramassa" postikortteja! Nyt oli päivä pelastettu! Kirjotin Rekelle tekstarin, "Nyt pipot päähän ja kartanolle! Nyt lähetään ostoksille! Kyyti on kohta etuovella."

Kurvasin hotellin eteen ja siellähän nämä jo odotti. Papat kyytiin ja baanalle! Kyllä siinä Petroskoin tyttökin (myyjän mummu oli Petroskoista) pyöritteli silmiään kun lapettiin t-paitaa tiskiin. Ei muuten oltu köyhiä, eikä kipeitä! Tunteehan ainakin meidän sukulaiset tänä kesänä t-paidoista! ;)
Sitten teputeltiin ostamaan postikortit ja mentiin kirjoittamaan ne kahvilaan.

Sanoivat, että rupea kirjottamaan kortteja. - PRKL! Sanoin, että kyllähän korttinne kirjotatte! Sen verran myönnyin, että osoitteet kirjoitin. Eikai se nyt oo tervehdys eikä mikään, jos ei oo papat ite kirjottanu. Noh, meidän suvun on turha ootella Sepän-Papan kortteja...

Etsin netistä postinumeroita ja kirjotin kortteja. Reke sanoi, että "kyllä mennee niin palijo hukkaan aikkaa tuohon korttien kirijottamiseen.." - Toinen PRKL! No, se kyllä tarkoitti, että menee minun vapaa-aikaa pappojen asioissa. Ei haitannut! Se on taas yks huoli vähenpänä!

Palailtiin tyytyväisenä hotellille. Nyt vain veikkaillaan, kuinka kauan keretään olla kotona, kun kortit saapuu. Hotellilla lähdin heti pyykkäämään. Eipä pitäny Leenankaan veikkaus kutinsa. Siellä ne pyöri Rekenki kalsarit samassa koneessa, ku minun ja isänkin. Nyt meillä on taas laukullinen puhtaita vaatteita.

Hilikin sieltä skypetteli, kun odotteli pienintä lastaan jostain ojan kaivuusta. Kello hilpoi kohta puolta yötä suomessa. Kuultiin tärkeimmät uutiset ja kerettiin kertoa meidän asiat. Nyt on vain ilta chillailtu ja bongailtu lentokoneita. Huomenna palataan takaisin Torontoon, tai oikeammin Mississaugaan. Loppumetreillä käytän papat vielä Bass Pro Shopissa, että saadaan shoppailla - vaihteeks!