LAUKUT ON PAKATTU!

Ja heleposti! Tai kyllä tuo ärrä vähän jotaki tupeksi. Yritin neuvoa, nosta se laukku sängylle ja pura kaikki pois ja pakkaa sitten järkevästi takaisin. Hetken se vielä arssiloi, mutta teki sitten niinku neuvoin. Kaikki mahtui ja lisääkin sopis. Een pakkaaminen vaikutti niin avuttomalta, että paiskasin sen rytkyt lootaan ja lootan kannen kiinni. Minun laukku on turvoksissa ja levällään tuossa lattialla. En mieti sitä tänään, mietin sitä huomenna.

Mutta palataanpas aamuun. Lepukin raukka joutui lähtemään navetalle ilman blogia. Samoin sieltä yritti äiti jo skypettää ja Päpi kirjoitti. Olin kyläreissusta johtuen hieman aikataulusta jäljessä ja julkaisin blogitekstin vasta seitsemältä suomen aikaa.
Meidän aikaa kello viuhtoi seitsemää, kun auoin silmiäni. Molemmat herrat pötkötteli sängyllä ja partaveden tuoksu leijaili vankasti ilmassa. Moneltakohan lieneen heränneet...
Makustelin hetken uniani ja sitten löin kamppeet niskaan ja lähdettiin aamupalalle. Tilasin meille munia, pekonia ja muita tykötarpeita. Tarjoilijakin toivotteli meidät tervetulleeksi takaisin. Luettelin papoille aamiaispöydässä vaihtoehdot päivän ohjelmaksi.

1) Lähden Vaughan Millsiin, joka eilen jäi käymättä ja papat pääsee pappaparkkiin
2) Lähden Dixie Outletiin ja papat pääsee pappaparkkiin
3) Lähdetään päiväksi Niagaran putouksille
4) Minä valitsen vaihtoehdon 1 tai 2 ja papat jää hotellille bongailemaan lentokoneita

Isä aikoi lähteä minun mukaan, mihin vaan ja Jäsen R aikoi jäädä hotellille. Asia päätetty! Minä valitsen vaihtoehdon 1. Tarkistin, että ärrälle on tarpeeksi vettä, ruokaa, avain, ohjeet...
Huoneessa ärrä muutti mielensä. - Hyvä niin! Niin me lastauduttiin autoon. Yhdeksältä työnnyttiin 401:lle ja ajeltiin aika tiiviissä tunnelmassa kohti pohjoista.

Esittelin nopealla kierroksella papoille Bass Pro Shopin. Tehtiin taas lisää tuliaisostoksia. Neuvoin, kuinka monessa paikassa on istumapaikkoja. Neuvoin vessat ja molemmat portit, minkä sisällä pitää pysyä. Sitten jätin papat parkkiin ja painelin ostoskeskukseen. Minulla kesti kaks tuntia, kun kävelin sen läpi. Todellakin kävelin. Kävin ehkä viidessä kaupassa. Hyvin olivat jannut jaksaneet jurottaa. Toin niille kylmää juotavaa ja häivyin taas. Kävin ostamassa itselleni talveksi metsästyshousut, ku sain niin halavalla. Sitten pakkasin papat autoon ja ajoin toiselle ovelle. Käpsyteltiin porukalla ruokailualueelle ja tilasin meille pöperöt Jimmy The Greekistä. Olihan hyvää ja riittävästi. Jätin papat vielä siihen ja hilipasin aurinkolasiostoksille. Onhan se aika iso ostari. Reke eppäili tuon olevan ihan Keskisen luokkaa. Vertailun vuoksi Tuurin kyläkauppa on 40000m2, ja Vaughan Mills on 110000m2, eli melkein kolme Keskistä sopis tuonne sisään. Lopulta palailin Bass Pro Shopista (ilman niitä laseja), kun myyjä sanoi "Ai sää oot vielä täällä?! Kävit varmaan lounaalla ja jatkoit shoppailua?!" - Bingo!

Ajettiin hienoisessa ruuhkassa ja tietenkin helteessä takaisin hotellille, kun napsin samalla kuvia. (Hotellilla huomasin, että kävi niinku Kauniin Jompalle Simpauttajassa, että ei ollu kamerassa vilimiä, eli muistikortti oli läppärissä hotellilla). Autoja oli meidän rinnalla kuudella eri kaistalla, mutta vastaan tulevilla ne kaistat oli oikeasti täynnä. Melkein hotellin pihassa kääntelin vielä takaisin ja palattiin kerran vielä Dollaramaan. Ja pitihän minun hakea vielä meille kaupasta sämpylöitä, kinkkua ja kinkeriä! Ollaan muuten juotu kahden viikon aikana Ginger Alea sen verran paljon, että ei välttisti tarvi heti huomenna suomessa ostaa.

Sitten alkoi se pakkaaminen! Sen jälkeen on bongailtu lentokoneita, laskettu junavaunuja ja muisteltu vanahoja. Ärräkin muisteli pyykkireissua Hauskalan Hellin kans Pikkulan Perkkiönkorpeen. Ja tulihan se lopulta eilen aamulla selväksi, että on se äiti lehemän kans aikanaan Sepälle tullu, vaikka isä koitti lyyvä ihan tyhyjäksi. Kyllä ärrä ties oikein ja lehemä oli ollu Hertta.

Vanahojen muistelusta puhuttaessa, paukasenpas tähän teille sen yhden lyhyen pätkän eiliseltä. Kuvasin kameralla videota tv-ruudulta, kun Aino näytti kaitafilmikuvaa ensimmäiseltä suomenmatkaltaan 1960. On muuten tuo filmi eka kerta, kun nään papan "elävänä". Pappa kuoli -76, eikä minulla ole siitä mitään muistikuvia. Laatu ei päätä huimaa, eikä vilahdus filmillä ole pitkä (ajassa 0:07-0:13). Onpahan kuitenkin aika arvokas pätkä...

Lataan ehkä sen Pikkulan pihalla kuvatunkin pätkän You Tubeen, jos asianomaiset tai paremminkin heidän jälkeläiset antavat luvan. Pitää kuulostella...

Nyt kuitenkin vaunujen laskuun ja sitten nukkumaan. Päästään taas aamulla jatustelemaan uniamme. Minulla ei ole aamulla herätystä. Papoilla on aamiainen jääkaapissa ja kahvinkeitin ladattu. Syödään urakalla eväät loppuun ja ehkä yhdentoista maissa yritellään kohti lentokenttää.