ORLEANSIN SAARELLA (@ Ile d'Orleans)

Herkko oli aamulla onnistunut kahvinkeitossa ja minua odotti valmiit kahvit kun heräsin. Tässä hotellissa meillä ei ole maksettua aamupalaa, joten ollaan kylmälaukun varassa. Eipä silti, vielä on ruisleipää. Minun aamu oli muuten aika takkuinen. Netti ei toiminut. Ei sitten yhtään! Käytävällä toimi ja pihalla, mutta ei meidän huoneessa. Lähdin tuskissani hakemaan meille uudet kahvit respasta ja palatessa kaadoin yhden mukin käytävälle. Ei hampaita naurattanu...

Yhdeltätoista lähdettiin syömään. Ajeltiin ristiin rastiin ja lopulta päädyttiin baariin lähelle hotellia. Nämä kun täällä on vähän hitaita, niin silloinhan oli vasta aamiaisaika. Tilasin meille Clubit ja saatiin mahamme täyteen.

Sanoin ruokaa odotellessa, että mitenkähän siellä on mummua kotona valvottanu, ku se on lukenu meidän autoiluista, eikä oo saanu meitä skypelläkään kiinni. - Samassa soi puhelin. Kerroin pikaisesti kaiken olevan kunnossa ja lupasin skypettää, kun yhteydet taas pelaa.

Ajettiin hotellille pitämään sadetta. Täällä siis todellakin satoi. Eihän saarelle sateella kannattanut lähteä. Nämä meidän papat muutti sujuvasti mielensä ja päätti lähteä mukaan, kun lähden. Nettiyhteys olikin palannut ja sain skypetettyä kotiin. Olihan sitä mummua jännänny, että miten menee, ku blogi oli kuulemma jääny niin jännään kohtaan!
Kahdelta startattiin reissuun, vaikka taivas oli vielä pilvessä. Välillä pilvien välistä killotti oikeinkin nätisti ja oli kuitenkin lämmin. Päästiin taas ajamaan yksi riippusilta...

Ajoin saaren Quebecin puoleiseen kärkeen ja pysähdyttiin ihmettelemään maisemia. Olisipa vain ollut aurinkoisempi keli.

Jatkettiin matkaa saaren etelärantaa, kun takapenkiltä kuului: -"Tämä on ollu hyvä päivä!".
Olikin se reitti mukava ajaa. Vähän väliä pieniä kyliä, viinitarhoja, mansikanviljelijöitä, pottufarmareita ja niitä rattoreita! Saari on 34km pitkä ja 8km leveä. Jotenkin minulla oli koko ajan tunne, että ollaan Ranskassa. Eipä silti, se tunne oli jo Montrealissa.

Ja varmasti joka kylässä oli kirkko tai kaks! Mitäpä teijän silimä sannoo? Onko tuon kirkon torni vähän vinksallaan?

Palatessa huomattiin, että niin kuin Mervi sanoi, niin sehän on bingoilta! Ehottelin pysähdystä, mutta isä meinas, että mihin se ne ostoskortit lykkää, ku huomenna lähetään?!

Käytiin vielä illalla nassuttelemassa pihvit, että jaksetaan nukkua. Oli ihan syötävät, eikä ulkonäkökään ollut yhtään hullumpi.

Aamulla me sitten lähdetään Kenogamiin! Eli sinne Saguenayhin. Tuskin uskallan edes aatella mitä tarkoittaa "aamulla". Voi olla, että hätäsemmät istuu jo kahden jälkeen sängyn laidalla villasukissaan ja lippalakki päässä. Nyt ajetaan suoraan. Ei katella yhtään Veivarinperää.
Pitänee laittaa jo kone kiinni ja mennä itekki nukkumaan. Kohta ne meinaan herää, ku onhan kello jo yhdeksän ja nämä on nukkuneet jo tovin...