KULETAAN SITÄ MUUTAKI KU TUVAN JA TUNKION VÄLIÄ! ;)

Yllättikö? - Ei minuakaan! Tästä taudista on tullut krooninen, niin pakko on mennä. Kun työkaveri kuuli tämänkertaisista matkasuunnitelmista, niin oli hetken hiljaa ja totesi: -"Sulle kyllä pitäis myöntää joku sotilasansiomitali, ku sää jaksat noitten veteraanien kans touhuta!" Ei nämä nyt ihan veteraaneja ole, mutta kovia ukkoja kuitenkin. Pitänee silti myöntää, että jos tämä minun matkaseura reissu reissulta tätä tahtia vanhenee, niin seuraavat on varmaan jo palsamoitu!

Mutta, mistä se ajatus sitten lähti...

Rekehän on jo minun monivuotinen bloginlukija. Edelliset Kanadan reissut seurasi tiiviisti kotoa ja pikkuhiljaa mieli alkoi tehdä itselläkin reissuun. Reijon äidin veli Saku on asunut Quebecissä, Saguenayn Kenogamissa. Kuollut toki jo 40-luvulla ja haudattu sinne. Tällä enolla ei tiettävästi ollut omia lapsia. Reijo alkoi puhumaan, että ois se mukava käydä siellä missä se on asunut. Pitäis mennä ja viedä kukat haudalle. Minä sanoin, että eikai siinä ku hommaa lennot. Sinnehän pääsee!

Itselläni oli tiukasti haaveena lähteä nyt Alaskaan. Ajaa Kalliovuorten yli ja Alaska Hwy ylös. Rengasmatka Alaskassa, sieltä koukaten Klondiken kautta ja Brittiläisen Kolumbian länsivuoristoa alas takaisin Vancouveriin. Suunnitelmat oli aika pitkällä, kun sitten joulukuussa matkakaverille tuli mutkia matkaan ja tästä jouduttiin luopumaan. Tai ei luopumaan, mutta paremminkin siirtämään.

Sanoin isälle tammikuun alussa, että lähe sinä Rekelle kaveriks, niin minä lähen käyttään teitä siellä Kenogamissa. Mummu kuunteli vieressä ja sanoi, -"Lähtiskö pappa vielä Kanadaan..?" (Isähän on käynyt kerran aiemmin Kanadassa). Isä totesi siihen tyynen rauhallisesti, -"Pittäähän sitä nyt Kanatassa käyvä". Otti puhelimen kouraan ja soitti puhelun Hyvinkäälle. Näin oli taas heitetty verkot veteen...

Minä tein pikaisen matkasuunnitelman ja laskin vähän kustannuksia. Googlailin kohteita ja löysin jopa netistä sen Sakun haudan. Pari kannustavaa puhelua, mukavasti maalailtuja mielikuvia matkan sujuvuudesta ja papat oli valmista kauraa. Lennot ostettiin tammikuun 25. päivä.

Siitä alkoi papoilla passien hankkiminen ja minä aloin tutustumaan tarkemmin matkakohteisiin. En ole ollut koskaan liiemmälti kiinnostunut Quebecistä sen ranskankielisyyden vuoksi. Nytpä on sitten hyvä syy kiinnostua. Jonkinlainen haastehan tietenkin on, että me puhutaan isän kans ihan yhtä paljon ranskaa. Mutta haitannekko tuo, ku enhän minä paljon osaa englantiakaan! Onhan tuota pärjätty ja pärjätään nytkin! Ja jos oikein tiukka tilanne tulee, niin toimitaan kuin serkku Arto. Artolta kysyttiin muistaakseni Hevosurheilun haastattelussa, että miten se on pärjännyt Solvallassa niiden ruotsalaisten kans. Arto totesi, ettei hänellä ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Hän puhuu suomea ja se on niiden ongelma jos eivät ymmärrä.

Ja tässä ne nyt sitten on! Jäsen E (81) ja jäsen R (72). Eikös ne vaan näytä melko levollisilta. Lähtöön on aikaa 15 päivää ja 15 tuntia. Pidettiin päivällä palaveria ja nämä vois lähteä vaikka huomenna reissuun. Passit on, sekä dollarit ja pillerit. Näitä ei näköjään tarvi taluttaa, - nämä ossaa! Eikai oo muusta kiinni, ku matkanjohtaja vain selviää samalle lennolle.

Blogin tein taas samalla kaavalla kuin aiemmatkin. Vakilukijoiden on helppo liikkua sivulla, kun asiat löytyvät samoista tutuista paikoista. Oikeasta sivusta löytyy taas lippuja klikkaamalla matkareitti kartalla. Alempaa pääset tutustumaan aikatauluun ja voit käydä linkkejä klikkailemalla kurkistelemassa hotelleihin. Ihan alhaalla on maailmankello, jossa näkyy kelloajat eri kaupungeissa. Kännykällä tai tabloidilla katsellessa sivupalkki ei tule näkyviin, ellet avaa internetnäkymää. Eikä tartte vieläkään oottaa, että kirjottaisin kirjakieltä. Eihän sitä ite ilikiäis etes lukia.

Ja sitten se tärkein...

En tykkää huonoa, jos rekisteröidyt lukijaksi. Ja kommentteja, niitä me lueskeltais taas mielellään. Tiedän, että se ärsyttää, kun kommentoidessa joutuu taas todistelemaan, ettei ole robotti, mutta sille minä en voi mitään. Joillakin on aiheuttanut aiemmin ylitsepääsemätöntä tuskaa kommenttien läpi saanti, mutta jatkakaa yrittämistä. Monesti esimerkiksi eri selainta käyttämällä ongelma on poistunut.

Nyt Koposperä hiljenee, mutta vain hetkeksi. Ihan kohta on lauantai ja 21. päivä. Ennen sitäkin pyrin kertomaan vielä lähdön tunnelmia. Tervetuloa reissuun mukaan uudet ja vanhat kyytiläiset. Sanonpahan vaan, että nyt tulee hyvää settii! Kannattaa pysyä kärryillä!

Ps. Hankin muuten tähän reissuun uuden navigaattorin, - ja ei. Sekään ei puhu ranskaa.