EI HÄTÄÄ!

Heräsin siihen, kun Leskelä tupisi ja jupisi jotakin keittiössä. Seurailin sitä touhua vähän aikaa ihan hiljaisuudessa ja mulle tuli väistämättä mieleen Päätalon Herkko. Ei puuttunut muuta, kun ois vaan noitunu oikeen kunnolla sen paskapadan. Ei onnistunut kahvinkeitto. Piti lopulta mennä hätiin, mutta ei se onnistunu minultakaan. - Paskapata!

Aamupala syötiin hotellilla ja se oli todella hyvä. Papatkin kehu sitä kilpaa, eikä jääny nälkä. Kahdeksan jälkeen lähdettiin kohti Montrealia. Hiljensin Selinin heti alkuunsa, kun olin päättänyt, että ajellaan kakkostietä itään. Fort Henryn kohdalla pysähdyttiin ja napsin muutamat kuvat kaupungista ja ympäristöstä.

Kakkonenhan kulkee ihan St Lawrence-joen rantoja mukaillen. Ajeltiin hitaasti kylästä toiseen ja välillä aina pysähdyttiin ihmettelemään maisemia. Kerroin papoille, että se on Amerikka mikä tuolta näkyy. Rajajoki ei ole mitenkään älyttömän leveä ja USA:n talot ja kirkot näkyy melko selvästi Kanadan puolelle.

Kun raja lopulta kääntyy Cornwallin kohdalla joesta etelään, on siinä myös iso riippusilta yli. Johan tahtoivat, että ajetaan mekin siitä yli. Minä toppuuttelin, että eipä teillä ole tarvittavia tinkettejä sinne. Reke meinas, että minkä ne meille voi, ku työnnetään vaan Nissanin keula sillalle. - Kyllä ne voi.

Satuttiin vahingossa myös 1812 sodan taistelupaikoille. Britit ja jenkit on ampuneet toisiaan naamat noessa marraskuussa 1813. "Battle of Crysler's Farm" on nykyään turistikohde.

Kuulin jo pari päivää sitten, kun herrat keskusteli kahdestaan matkanteosta. R huolehti, että muistankohan minä sitten tankata autoa ja milloin se pitää tankata. Toinen kuului lohduttavan, että kyllä sen huomaa sitten, ku vauhti hidastuu, niin tankki on tyhjä. No, tänään oli sitten se ilonpäivä! Törräytettiin tankki täyteen ja se kustansi 58 CAD:ia, eli 44 euroa. Eikä vauhti kerennyt hidastua.

Lancasterista käännyttiin 401:lle ja annettiin Selinin neuvoa meidät maaliin. Jaakko-poika puhui meidät Montrealin kupeella heti ruuhkaan ja siinä seisoskellessa lämpötilakin kipusi jo 32 asteeseen.

Hotellille, Montrealin pohjoispuolelle saavuttiin puoli neljältä. Papat jäi vetään happea hotlalle ja minä singautin kylpylään. Hotellin ja kylpylän nimi on Spa & Hotel La Finlandais. En tiennyt nimen historiasta mitään ja respassa jo kuulin, että ollaan ensimmäiset suomalaiset tässä hotellissa. Kylpylän pihalla kuitenkin jo huomasin, että oletettavasti suomalaisuus on pinnassa...

Polskuttelin altaissa ja saunoin kuudessa eri saunassa kaksi ja puoli tuntia. Olipas vain ihan mukava paikka. Huomenna menen uudestaan, kun meillä on vapaapäivä. Saunoista riittäisi vielä paljonkin kerrottavaa, mutta jääkööt se huomiseen. Nyt päivän kääntöön! Herätköön papat vaikka kahdelta. Nyt ne on koulutettu kahvinkeittoon, niin saavat pärjätä päineen aamupalaan saakka.